Kun päiviä on jäljellä 30

Aluksi päiviä oli edessä 303, joka tuntui loputtoman pitkältä ajalta. Nyt kun edessä on enää kymmenesosa niistä päivistä, jotka saan täällä vaihtovuotenani elää, on olo hyvin sekava kaikin mahdollisin tavoin.

 Täältä lähtemistä miettiessä meinaa alkaa jo nyt itkettää, mutta kun Suomen palaamista ajattelen, nousee hymy korviin. Hankalaahan tässä on se, että jotta voisin kokea toisen, täytyy kokea ensimmäinenkin.

Jätän nyt blogin kokonaan loppuajaksi, sillä niin kuin viime kuukausien epäaktiivisuudesta onkin voinut huomata, ei samaa inspiraatiota enää tänne kirjoitteluun ole. Paljon on kyllä tapahtunut ja tulee tässä seuraavien viikkojen aikana tapahtumaan, mutta niistä ehdin kertoilla myöhemminkin kaikille tutuilleni ketkä jaksavat vaihtovuoteni tarinoita kuunnella!

Eurooppaa kiertämässä

Pariisissa...

...hypättiin ensimmäistä kertaa sen bussin kyytiin, joka tulisi olemaan kotimme seuraavan 12 päivän ajan. Kierreltiin kaikki suosituimmat turistikohteet läpi yhden iltapäivän aikana, vaikkakin lähin kosketus niihin oli kaukainen vilkutus bussin ikkunasta turistioppaan selittäessä rakennusten historiaa (ja tietysti nämä muutamat kuvat Eiffel-tornin kanssa, joiden ottamiseen meille annettiin 15 minuuttia aikaa). Illaksi matkustettiin läheiseen kaupunkiin nukkumaan. Siellä vaellettiin öisiä katuja ihastellen valaistua katedraalia.

Strasbourgissa...

...katseltiin suloisia rakennuksia pienen junan kyydistä. Terassilla syödessä sain tämän vuoden ensimmäiset palovammani auringosta. Illalla istuin parhaan meksikolaisen ystäväni kanssa parkkipaikan reunalla katselemassa ohikulkevia rekkoja ja miettimässä, miten onnekkaita ollaankaan päästessämme tekemään tällainen matka.

Münchenissä...

...valitettiin pahasta leivästä (hieman ollaan mekin ranskalaistuttu) sekä sateisesta ilmasta. Kuunneltiin turistioppaan selityksiä (ei ensimmäistä eikä viimeistä kertaa, turistioppaat oli ihan säännöllinen juttu) talojen vilistessä silmien edestä. Puhuttiin vahingossa ranskaa jokaiselle tarjoilijalle. Juotiin sivistyneesti teetä saksalaisten bisnesnaisten joukossa. Illalla hengailtiin suuressa kasassa hotellin sängyssä juttelemassa elämästä, hotelli taisi sijaita jossain päin Saksan ja Tšekin rajaa.

Prahassa...

 

...kierreltiin kaunista kaupunkia ympäri ja rakastuttiin katusoittajien määrään. Käytiin suklaamuseossa, jossa sai syödä rajattoman määrän suklaata. Ostettiin Okariina-huilut. Nautittiin halvoista hinnoista ja syötiin hyvää perinneruokaa. Kokeiltiin segwayllä ajamista. Päätettiin, että tähän kaupunkiin palataan vielä joskus.

 Wienissä...

...paettiin sadetta suloisiin kahviloihin. Katseltiin tärkeitä rakennuksia bussin ikkunasta unisin silmin. Illaksi mentiin nukkumaan pienen vuoristokylän hotelliin, jonka lähialueelta ei onnistuttu löytämään edes ruokakauppaa. Aamulla kiivettiin kukkulalle katsomaan auringonnousua Sound of Music -lauluja laulaen.

Lido di Jesolossa...

...nautittiin auringosta ja merestä. Heitettiin talviturkit huhtikuiseen välimereen. Tanssittiin myöhäiseen yöhön asti klubilla, jonne meidän ihanat ohjaajat meidät veivät. Toisena, vähän rauhallisempana yönä, soiteltiin ukulelea hotellin aulassa. Herättiin jo toista kertaa katsomaan auringonnousua, tällä kertaa meren rannalle, josta se näkyi selkeämmin kuin koskaan ennen. 

Venetsiassa...

...syötiin pizzat ja gelatot. Fiilisteltiin gondolien söpöyttä, vaikka ei kyytiin ehdittykään mennä. Bongattiin ryhmä suomalaisia turisteja. Alettiin olla jo kohtalaisen univelkaisia, mutta ei annettu sen häiritä, sillä oltiinhan me kaupungissa, jota oltiin odotettu mahdollisesti eniten koko matkalta.

Milanossa...

...syötiin elämämme parhaimmat jäätelöt. Otettiin shortsikeleistä kaikki irti. Ihasteltiin tyylikkäitä milanolaisia. Käveltiin, kunnes jalkoihin sattui. Rakastuttiin Italiaan vieläkin syvemmin, vaikka ei tiedetty sen olevan mahdollista.

Chamonix-Mont-Blancissa...

...siirryttiin yhtäkkiä Italian helteistä vuoristojen viileyteen. Ihailtiin Ranskan Alppeja. Matkustettiin pienellä junalla ylöspäin katsomaan Mer de Glacea. Näin ensimmäistä kertaa lunta vuoteen ja nautin helposta hengittämisestä viileässä ilmassa. Seikkailtiin jäisessä tunnelissa ja leikittiin lumisotaa.

Genevessä...

...vierailtiin YK:n Euroopan päämajassa. Järkytyttiin Sveitsin hintatasosta. Illalla tanssittiin viimeisen illan kunniaksi yömyöhään hotellin alakerran klubilla. Meidän puolesta ilta olisi voinut jatkua ikuisuuksiin asti.

Pariisiin palatessa itkettiin matkan loppumiselle, niin ohjaajat kuin me vaihtarit, eikä tietenkään annettu itsemme miettiä sitä, että yllättävän pian palaamme kaikki kotimaihimme. Ryhdyttiin katusoittamaan Montparnassen rautatieasemalla junaa odotellessa viettäen viimeisiä hetkiä yhdessä tämän matkan osalta. Arkeen paluu ei huvittanut ketään 12 upean päivän jälkeen.

Univelkojen määrästä kertoo jotain se, että sunnuntain ja maanantain välisenä yönä nukuin tyytyväisesti 16 tuntia putkeen. Matkan aikana uni oli silti toissijaista, sillä muistoiksi ei jää väsymys, vaan jokainen ihana yöllinen keskustelu pienen keskieurooppalaisen hotellin ala-aulassa kello kolmelta yöllä. 

 Jos vielä haluatte nähdä videokuvaa matkalta, tsekatkaa Maddyn tekemä video painamalla tästä.